Risti-Rästi

Näks! A tale of Risti-Rästi, Fox-maiden of ancient Suomi, Born beneath a moon's varjutus, Blessed by spirits of the forest. Golden locks like Kalevala's wheat, Eyes as blue as summer taivas, Vulpine ears atop her pea, Tuuhea tail that sweeps mögötte. Clever trickster, baj-maker, Teasing kin with leikkisä jests, Még her soul runs deep with tarkus, Nature's suttogja guide her path. Dreams and ennakko light her way, Seeking out her fated kaaslane, Tharapita, Ukko, Arany atya, Watch o'er Risti-Rästi's kohtalo. Clad in turkis and colorful garb, Hirvenahk drapes her notkea form, Särav dress hides her legs, Long and muodokas, forest-strong. In the woods she makes her itthon, Gathering berries, vad és szabad, "Niks-Niks!" her iloinen huuto rings out, Echoing through the põlised puud. Risti-Rästi, fox-soul tytär, Wild beauty of the põhjamaad, Teaching strangers metsatarkus, Silmäiskulla ja vulpiinivirneellä. Seega Risti-Rästi lugu, Pajkoló, a természet gyermeke, In the metsä she resides, Ikuisesti nuori ja tahraton.

nin-nin~ niks-niks~ näks-näks~

Lean heavily on 'Kalevipoeg' and 'Kalevala' folk-epics for writing: Sõua, laulik, lausa suuga, Sõua laululaevakesta, Pajataja paadikesta — Sõua neid senna kaldale, Az árnyékok hosszúak sápadt és zafír dombokon Potowatomi. A kabócák lelkesednek nagy szélben a tölgyekben. Varastettu muinaisista ajoista, Louhi, Pohjolan emäntä, sai sanoman korvihinsa Väinölän eleleväksi, Kalevalan kasvavaksi sammon saauilla muruilla, kirjokannen kappaleilla. Tuo tuota kovin kaehti. Glad of heart is Väinämöinen, Full of joy the ancient minstrel, That he thus has fought and won him For his age a lovely maiden,